Kaipolan paviljonki 50- ja 60- luvuilla

Jo neljäkymmenluvulta lähtien tanssien päävastuullisena pitäjinä olivat SU-41 Kaipola ja Kaipolan maamiesseura. Kaipolan Kiistan toiminta oli siirtynyt neljäkymmen- luvulla perustetun SU-41 suojiin ja kunnan ulkopuolisessa kilpailutoiminnassa kaipolalaiset edustivat pääseuraa. Kaipolan Kiistaa ei koskaan ole lakkautettu ja se toimii edelleen rekisteröitynä yhdistyksenä, SU-41 Kaipola taasen ei ilmeisesti ole ollut rekisteröitynyt yhdistys eli kyseessä on ilmeisesti aivan samasta porukasta. Osalle kyläläisistä  ja aktiiviseuralaisista  pääseuran suojiin meno oli erittäin vaikea asia ja tästä syystä jotkut jättäytyivät urheiluseuratoiminnasta pois.

paviljonki004075_pienempi.jpg

Ravintola rakennettiin tanssisalin viereen 1967. 

Näillä vuosikymmenillä paviljongille tultiin jalkaisin, hevosilla tai pyörillä sekä vähitellen yleistyi myös moottoripyörillä tansseihin tulo, olipa autojakin jo joillakin tanssivierailla. Jos jollakin sattuisi olemaan kuvia näiltä vuosikymmeniltä paviljongin pihasta tai tapahtumista, olisimme erittäin kiitollisia niistä. Sivulla olevat kuvat on otettu myöhemmin. Tämän aikakauden aktiivitoimijana niin urheiluseuran puolella kuten myös paviljongin asioissa oli Eemil Vanninen. Kyläläisiä mukana olivat ainakin Heimo ja Aulis Vanninen, Erkki Hulkkonen, Pertti Taskinen (vuodesta-58 lähtien) ja Matti Reinikainen (vuodesta -62 lähtien). Pertti ja Matti ovat olleet paviljongin pitkäaikaisia talkoolaisia ja toiminnan organisaattoreina sekä asioiden järjestäjinä. Alkuvuosina heidän roolinsa oli olla lippujen myyjinä ja levyjen soittajina, myöhemmin he ovat vastanneet päävastuullisina paviljongin toiminnasta ja kunnostamisesta ja ovat edelleen aktiivitoimijoita. Ravintolaa pitivät näinä vuosikymmeninä ainakin seuraavat henkilöt: Vieno Bovelan -59, Esteri  Parri -64 ja Pauli Pesonen 64-66. Ravintolaa pidettiin tanssisalin päädyssä.

  ravintola.jpgVuonna 1967 ravintolarakennus rakennettiin SU-41 toimesta, jolloin myös pääseura tuli lavan kolmanneksi osakkaaksi 1/3 omistuksella.  Muita korjaustoimenpiteitä tuona ajanjaksona on ainakin alkuperäisen pärekaton uusiminen kovalevykatoksi 1959 sekä tanssilattian muuttaminen lautalattiasta koivuparketiksi 1957, joka edelleenkin palvelee  tehtävässään.Martti ja Annikki Miettinen vastasivat puhvetin pitämisestä vuonna 1967 ensin vielä tanssisalin puolella ja siirtyivät sitten uuden ravintolan suojiin. Ravintolan pitäjät maksoivat seuroille vuokraa ravintolasta 30 penniä /lippu. Annikki Miettinen muisteli, että hän oli ehdottanut kahvin myyntiä Eemil Vanniselle, joka oli todennut, ettei se tule kannattamaan. Kuitenkin kahvista tuli Miettisten aikaan kestosuosikki. Annikki paistoi 100-150 munkkirinkeliä ja piirakoita tanssi-illoiksi, joita sitten herrasmiehet ostivat seuralaisilleen ja itselleen.

Puhvetissa oli tarjolla rapakaljaa, limonaadia, karkkia, tupakkaa ja makkaraa. Tarjoilut ovat säilyneet 60 -luvulta siis hyvin samanlaisina tähän päivään saakka. Ravintolan pitäminen oli kovaa työtä, pöytiä piti siivota jatkuvasti, tanssimaan ei töiden välillä ennättänyt. Annikki muisteli Tapani Kansan vierailua, jolloin artisti halusi välttämättä soittaa puhelimella. Kansa oli ihmetellyt, ettei paviljongilla ole puhelinta ja koska silloin ei ollut vielä matkapuhelin aikakausi, täytyi puhelinta lähetä kylältä etsimään. Annikin mies Martti oli käyttänyt Tapani Kansaa kotonaan noin 6 km päässä. Tämä oli varmasti mieluisa vierailu ainakin isäntien puolelta. Ravintolan pitoa jatkoivat Rauha ja Pertti Taskinen seuraavalle vuosikymmenelle saakka.

Vuodesta 1967 Eino Kantell aloitti tanssien pitämisen Kouvolan viihdetoiminnan nimissä. Kantell järjesti ammattimaisesti tansseja lähiseutujen lavoilla ja hänen kauttaan Suomen kuuluisimmat artistit kiersivät lavoilta toisille. Kaipolassa tanssi-ilta oli yleensä sunnuntai. Järjestysmiehinä toimivat kylän miehet, jotka saivat palkakseen vapaalipun muiden Kantellin lavojen tansseihin. Kantell maksoi vuokraa 7000 mk/kesä seuroille (miten vuokrasumma muuttui vuosien 67-78 välillä, siitä ei ole tarkkaa tietoa). Tansseista tuli erittäin suosittuja ja voidaankin sanoa, että paviljongin kulta-aikaa oli erityisesti 70-luku.